Nyt on sitten viimein alkanut se kauan kauhulla odotettu robynin rakkausaika! Hetkeäkään ei talon kissaväki pysy paikallaan. Ikkunalla istutaan kaiket päivät korvia raastavaa mouruntaa pitäen. Ja yöt, ne on niitä kauheimpia. Mouuuuuuuumou mouumoumouuuuuuuuuuu o o ouuuuuuuu kaikuu ympäri asuntoa. Viime- aikaiset yöt on menneetkin tätä ihanaa mourukonserttia kuunnellessa. Seuraavana aamuna sitä sitten noustaan silmät ristissä ( korkeintaan 1 h unta pallossa) töihin ja Robyn jää letkeästi loikoilemaan sängylle rankan konserton jälkeen. Näinhän se menee! Mutta ei onneksi kauaa ;)
Sitten ihan toiseen aiheeseen. Robyn hood on osoittautunut oikeaksi arkajalaksi! Nyt kun ilmat on lämmeneet ollaan muutamia kertoja käyty ihan ulkoilemassakin. Valjaiden pukeminen sujui ensimmäistä kertaa ilman hyppyvolttipotku raivareita, mutta mummun tekemä "kissavillapaita" olikin sitten ihan eri juttu. Robyn mielestä villapaitaa oli ihan kiva kantaa ympäri asuntoa ja repiä siihen kivoja pieniä silmukoita. Mutta kun sitä alettiin pukemaan päälle meni hermot! Aivan turhaa luulet tota mun päälle pukevasi! Tämän villapaita taistelun jälkeen henkilökunnan kädet näyttivät siltä kun olisi kaatunut ruusupusikkoon. Päätettiin siis ulkoilla ilman villapaitaa.
Robynin mielestä itse ulkoilu olikin sitten ihan kamalaa! Hirveästi tilaa kaikkialla, kylmä ja ihmeellisiä lentäviä olioita yläpuolella (mille normaalisti käkätetään ikkunalaudalla.) Roby näki parhaaksi sitten kiivetä henkilökunnan selkää pitkin paidan alle turvaan. Oli se sentään sen verran hirveä kokemus. Toinen kerta sujui onneksi jo vähän paremmin. Silloin roby uskaltautui jo vähän haistelemaan ja tutkimaan paikkoja. Mutta kun huomattiin että nyt ollaan jo pelottavan kaukana turvahenkilöstä, pinkaistiin kovaan juoksuun ja henkilökunnan jalkojen taakse turvaan. Onneksi robyllä on vielä koko kesä aikaa rohkaistua!
