Terkut täältä landelta! Kohta kaksi yötä takana Nummelan perämetikössä ja hermo lepää. Ihanan iso talo, jossa voi vaan juosta yötä päivää rallia pitkin seiniä. Musta kyllä tuntuu että toi vanhempi kissa-täti on jo vähän kyllästyny muhun. Se ei jaksa edes enää sähistä vaikka puren sen häntää ja teen ohjus hyppyjä kaapin päältä sen niskaan. Eka yö ilman omaa henkilökuntaihmistä oli kyllä aika kamalaa. Luulin jo, että se kiittämätön nainen on jättänyt mut tänne lopullisesti. Mutta sitten se tulikin seuraavana päivänä tänne, kun tajus että ei voi elää ilman mun ihanaa läsnöoloani. Aattelin että noh..ehkä tällä kertaa voin viel antaa anteeks. Mutta toistumiseen tollanen peli ei kyllä vetele!
Plussaa on myös että saan leikkiä täällä kovista ja testata rajojani. Pari kertaa oon saanut kyllä jo aikamoiset huudot, kun leikin trapetsitaiteilijaa pyykinkuivaustelineellä ja kaadoin sen ja pyykit mun ruokakuppeihin! =) Heh..ei noilla ihmisillä oo kyllä minkäänlaista huumorintajua.
Nyt täytyy mennä äkkiä syömään kaikki ruokakupit tyhjiksi, ettei toi bebel luule että on päässy yläkynteen arvojärjestyksessä!
Adios
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti